maanantai 21. syyskuuta 2009

vihireä kuula


tällä pienellä sokeroidulla pallerolla on tärkeä tehtävä minun joulussani:)


se viihdyttää minua,kun lahajojenjako alakaa..

eli
näitä syön siis vain ja ainoastaan jouluaattona:)

no,tunnustan:
just äsken oli pakko maistaa yks ja maistu kyllä
ihan joululle!!!!
ihanaa:))

minkäslaisia "joulutraditioita" teillä muilla on??
ja nyt tarkotan tällaisia pieniä
kummallisuuksia:)

-malla-<3

19 kommenttia:

Viivu kirjoitti...

:) No eipähän voi olla totta! Tuohan on minun joulutraditio! Ihan pakollinen joka joulu. Itse ostan, ja sitten vielä äiti ostaa mulle lahjaksi. Ei sellasta joulua, ettei paketeista löytyisi vihreitä kuulia, joita meidän perheessä kutsutaan hepulipalloiksi :D

T.V. kirjoitti...

no samaapa on täälläki.Lapset saa joko suklaata tai sitten jotain laku sun muita tv-sekotukksia,mutta me miehen kanssa herkutellaan yleensä näillä tai sitten niillä toisilla versioilla vihreistä kuulista.En osaa enään muuta edes ostaakkaan meille kuin näitä kuulia kun miehellä on keliaakkia.Saanpa itse siinä siivellä näitä HERKKUPALLOJA :D

anrinko kirjoitti...

Meidän jouluun nuo kuuluu myös.
Keskimmäinen saa aina oma paketin koska tykkää noista niin hurjasti!
Meillä ei suklaasta niin hurjasti välitetä. Erilaisia lakuja on aina ja marmeladitäytteisia suklaita. Niissä on joulunmaku ja tunnelma.

Krisse kirjoitti...

..voi..tuli muistot mieleen..oma äitini, nyt jo pois nukkunut halusi ja sai joka joulu vihreitä kuulia lahjaksi..nyyh...

malla kirjoitti...

onpas ihanaa kun löytyy muitakin,pakkosaaha-tyyppejä:))meillä muut ei niin kovin paljon näistä tykkää ja ihimettelöövät,että onko niitä ny pakko olla??!??!
kyllä niitä nyt vaan on!:D

voi krisse!tämän muistan varmasti jouluna<3

hyasintin tuoksu on myös mulle ihan pakollinen:)

maikku kirjoitti...

meilläkin vihreät kuulat kuuluu jouluun ja ne laitetaan aina mariskooliin esille. jouluna ne maistuu, mutta ei muulloin.
suklaa on kuitenkin se pääasia joulun karkeissa.. niitä ostetaan montaa eri sorttia ja paljon! ja sitte aattoiltana taas kaduttaa, et oliko pakko syödä niitä niin paljon..;)
no, joulun jälkeen menee aina hetki, ettei tee mieli suklaata..

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Voi vihreät kuulat... Meillä ne ovat mieheni jouluherkku, ja hän saattaa syödä joulun aikaan 1,5 kg noita kuulia! Itse taas en välitä vihreistä kuulista, mutta suklaasta kylläkin. Minun yksi joulunalusajan perinteeni onkin suklaapaasto: Vaikka tosi tiukkaa tekeekin, olen koko joulukuun alun ostamatta suklaata (mutta kaakao tai suklaakakku eivät sitten ole suklaata!!) ja syön suklaata vasta jouluaatosta alkaen. Maistuu niin hyvälle!
Toinen pieni joulunalusajan tapani on leipoa ensimmäiset joulutortut itsenäisyyspäivän aikaan - äitini tekee samoin ja useinhan monet kotiaskareet periytyvät sieltä omasta lapsuudenkodista.

Teija kirjoitti...

Apua, eilen just mulle tuli hyasintin tuoksu olevinaan nenään, ja mietin, että tulispa pian joulu ja hyasintit!! Niitä kerkeen hamstraamaan joulukuussa useammat. Ja aina pitää olla myös pähkinärusinasekotusta (miehen mielestä), vaikka syömättä jää..

Sydämellä kirjoitti...

Hauskaa että niin monille jouluun kuuluu juuri vihreetkuulat. samoin koska en voisi syödä suklaata niin mieheni ostaa aina jouluna minulle vihreitä kuulia. Sitten tietysti muille on pandan suklaarasia.
Tiina

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Olen maistanut noita kesälläkin :)

Unknown kirjoitti...

Minäkin pidän vihreistä kuulista ja marmelasikarkeista yleensäkin. En ole niin kamalasti suklaan ystävä paitsi leivonnaisissa. Saadaan yleensä joka joulu vähintään 15 rasiaa suklaata vierailta ja sukulaisilta. Niistä puolet on annettu aina eteenpäin suklaasuisemmille:)) Mulla on monenlaista pakko hommaa joulussa tia tunnelma on pilalla;) niistä tulee juttua varmasti vielä blogiini:))

Possumamma kirjoitti...

Vihreät kuulat on kanssa mun herkkua, ja niitä pitääkin sit jouluna olla ja PALJON!!! Niinkuin suklaatakin... Hih;D Lihon täällä jo nyt ajatuksestakin 2kg...

Lisay kirjoitti...

Ei niinkaan vihreita kuulia,mutta After Eight-suklaata kuului aina minun jouluuni.
Tanaan loysin taman joulublogisi ja alan seuraileen,etta tulisi minullekin vahan joulua.Taalla ei nimittain joulua vieteta,eika se nay paljon mitenkaan.Lahempana joulua kerron tarkemmin blogissani Israelin Joulusta.
Ja ollaan sentaan maassa,mista joulu on lahtoisin!!!

Lennu kirjoitti...

Sulla on kuule ihan sama joulutraditio kuin miulla, en syö noita kuulia kuin jouluna, ne kuuluvat meillä pienelle pöydälle, jossa on muutakin, mitä vain jouluna on.
Tää on kiva blogi. Ihanan ruskeasävyinen tausta ja nuo lumihiutaleet somat.

Minä tunnustaudun täysin jouluihmiseksi, syksystä en tykkää ja voisin hypätä sen yli suoraan jouluun. Jouluisia juttuja alkaa meille tulla pikkuhiljaa marraskuussa, punaista mattoa ja sen sellaista pientä.

malla kirjoitti...

lisay:olis tosiaan mielenkiintosta kuulla teiän joulunvietosta!:)

lennu:mä voisin kans hypätä lokakuun yli!mutta äkkiäpä se aika sitte kuitenki menöö...ainaki meillä:)
mä oon nyt syksyn myötä innostunu tuosta tumman ruskeasta..sitä on ilimaantunu jo keittiöönki.pitäs laittaa kuvia jossain välis.

Marielisa kirjoitti...

Vihreät kuulat on täällä kans MUST jouluna, ja nimenomaan vain silloin...! :)

jaana kirjoitti...

Joulu alkaa odotuksesta, ja koska kesä on loppu, nyt on siis JOULU!!!!

- jaana ;)

elina kirjoitti...

Minun jouluni on jo aika hiljainen. Tyttäristä toinen oli viime joulun töissä ja toisenkin joululoma oli hyvin lyhyt.
Meidän perheessä must-juttu on joulukuusi. Mies sanoo joka vuosi että pöytäkuusi riittää, mutta joka vuosi kuusi on ollut kattoon asti. Tyttäret kinuavat aina kuusta, eikä muovihökötyksiä kukaan uskaltaisi edes ehdottaa, se olisi jo rienausta tälle sakille.
Virheitä kuulia pitää aina olla, niitä oli jo minun mummoni jouluissa ja nuoremman tyttären lemppareita ovat daim-piparit.
Lahjoja ei meillä juurikaan laiteta, mutta jotain pientä ja omatekoista kylläkin.
Vanhempi tytär sanoi kerran lokakuun lopussa, että äitin joulu on alkanut, ensimmäinen enkeli on hirtettu kynttilänjalkaan.
Minulla on iso metallinen kynttilänjalka ja siihen ripustan aina pienen enkelin. Jotenkin minusta tuntuu, että se tapa on ollut vasta jokusen vuoden, mutta 27v. tytär sanoo sen olleen lapsuuden muisto hänelle.
Vuodet menee liian nopeasti ja kai se joulun odotus jo alkaa, kun levyllä soi Esa Ruuttusen laulama Käy Herra meitä siunaamaan. Se ainakin kuuluu tähän vuodenaikaan.

Heli kirjoitti...

Jouluhousut = punaiset sammarit, joita pidän vain joulukuussa. Viime vuonna kuopus kiljui riemusta: Jippii, kohta on joulu, kun äitillä on jouluhousut jalaas!